Lue lisää Nightingale-terveysmittareista

Tulehdus

Matala-asteinen tulehdus on elimistön jatkuva, hiljainen tulehdustila, joka on yhteydessä sairastumisriskiin. Usein vammoja ja tulehduksia ympäröivät kudokset turpoavat, mikä johtuu akuutista tulehduksesta, elimistön keinosta korjata vaurioita ja parantaa itse itseään. On kuitenkin myös toinen tulehdustila, joka ei kuulu terveeseen elimistöön: krooninen matala-asteinen tulehdus.

Krooninen matala-asteinen tulehdus liittyy usein liian suureen rasvakudoksen määrään, erityisesti vyötärön alueella. Stressi ja uniongelmat voivat nostaa tulehdusarvoja. Matala-asteinen tulehdus voi olla myös seurausta suun ja hampaiden tulehduksista, jotka ovat yleisiä ja usein oireettomia.

Tuoreet tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että tällainen tulehdustila on keskeinen tekijä kroonisten sairauksien, kuten diabeteksen ja sydäntautien, taustalla. Se on siis tärkeä terveyden mittari, jota kannattaa seurata.

Kolesterolitasapaino

Kolesterolitasapaino kertoo “hyvän” ja “huonon” kolesterolin suhteesta toisiinsa veressä. Kolesteroli tekee hallaa sydämen terveydelle. Kolesteroli on kuitenkin vain eräänlaista rasvaa, jota tarvitaan terveiden solujen rakennusaineeksi. Sitä tuotetaan maksassa ja sen kuljettamisesta kudoksiin vastaa kaksi lipoproteiinia, LDL ja HDL.

LDL-kolesteroli (low-density lipoprotein) kuljettaa kolesterolia maksasta elimistön kudoksiin, kun taas HDL-kolesteroli (high-density lipoprotein) kuljettaa sitä takaisin maksaan, jonka kautta se poistuu elimistöstä. Tilanne muuttuu hankalaksi, jos tämä tasapaino häiriintyy.

Toisin sanoen, jos LDL-kolesterolia on liikaa, se aiheuttaa verisuonten ahtautumista ja suurentaa sydäntautiriskiä, minkä vuoksi sitä pidetään “huonona” kolesterolina. Sen sijaan HDL-kolesterolia pidetään “hyvänä”, koska se auttaa laskemaan kolesterolitasoa. Kolesterolitasapaino on yhteydessä sydämen terveyteen sekä pitkän aikavälin sydäntautiriskiin. Ruokavalio ja liikunta yhdessä auttavat ylläpitämään terveellistä kolesterolitasapainoa.

Kolesterolitasapainoa mitataan kahden apolipoproteiinin, ApoA1:n ja ApoB:n, avulla. Apolipoproteiinit ovat proteiiniosia, jotka sitovat LDL- ja HDL-kolesterolin sisällä olevia partikkeleita. ApoA1 sitoo “hyvää” HDL- kolesterolin partikkeleita, kun taas ApoB sitoo “huonon” LDL-kolesterolin partikkeleita. Näin ollen ApoB- ja ApoA1-arvojen välisen suhteen tarkastelu antaa tarkan kuvan “hyvän” ja “huonon” kolesterolin suhteellisista osuuksista veressä.

Rasvahappotasapaino

Rasvahappotasapaino kertoo ”hyvien” ja ”huonojen” rasvojen suhteesta toisiinsa veressä. Osa rasvoista on meille elintärkeitä̈, koska ne esimerkiksi toimivat solujen rakennusaineina. Arvioimme rasvahappotasapainoa mittaamalla monityydyttymättömien rasvahappojen (polyunsaturated fatty acids, PUFA) suhteen kertatyydyttymättömiin rasvahappoihin (monounsaturated fatty acids, MUFA). Mitä enemmän PUFA-rasvahappoja on suhteessa MUFA-rasvahappoihin, sitä terveellisemmällä tasolla rasvahappotasapainosi on. Rasvahappotasapainoa voi parantaa ruokavalion kautta.

Sydämen ikä

Sydämen ikä kertoo sydämen ja verisuonten terveydestä suhteessa todelliseen elinikään. Sydän on hyvässä kunnossa, kun sydämen ikä on sama tai vähemmän kuin todellinen ikä. Ihminen saattaa olla 40-vuotias, mutta sydämen ikä onkin 35 vuotta, tai päinvastoin. Tämä johtuu siitä, että sydämen ’ikä’ ei vastaa elinvuosia vaan on osoitus fysiologisesta iästä. Vuosien myötä elintavat, eli se, mitä syö, kuinka paljon liikkuu, kuinka hyvin nukkuu, tupakonti ja muut tekijät, vaikuttavat sydämen terveyteen.

Sydämen ikä kertoo myös siitä, kuinka suuri riski on sairastua sydän- ja verisuonitauteihin seuraavan 10 vuoden aikana. Arvioimme tätä riskiä käyttäen useita eri veriarvoja, joilla on tutkimusten mukaan vahva yhteys sydänterveyteen. Näihin mittareihin kuuluu muun muassa kolesteroli, GlycA ja ApoB/ApoA1-suhde.

Laskemme sydämen iän vertaamalla tautiriskiä yleiseen riskiin sairastua sydäntautiin eri ikäisenä. Jos siis sydämen ikä on 32, se merkitsee, että sydäntautiriski on yhtä suuri kuin terveellä 32-vuotiaalla.

Diabetesresistenssi

Diabetesresistenssi kertoo kehon kyvystä torjua tyypin 2 diabetesta pitkällä aikavälillä. Insuliini on haiman tuottama hormoni, joka säätelee elimistön energia- aineenvaihduntaa. Alentunut insuliiniherkkyys nostaa verensokeria elimistössä, mikä voi ajan myötä johtaa tyypin 2 diabetekseen. Diabetesresistenssi on siis mittari, jonka avulla mitataan, kuinka hyvin elimistö pystyy torjumaan tätä kroonista sairautta.

Arvioimme diabetesresistenssiä käyttäen useita veriarvoja (kuten glukoosia, triglyseridejä, HDL-kolesterolia ja GlycA:ta), joiden on tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä pitkän aikavälin diabetesriskiin. Tulokset kiteytetään yhteen lukuun, joka kertoo, kuinka tehokkaasti elimistösi juuri nyt torjuu tyypin 2 diabetesta.

Nightingale-mittauksessa näkyvät veriarvot eli biomarkkerit

Kokonaiskolesteroli, HDL-kolesteroli, VLDL-kolesteroli, LDL-kolesteroli, triglyseridit, apoliproteiini A1, apoliproteiini B, ApoB/ApoA-suhde, omega-3%, omega-6%, PUFA%, MUFA%, SFA%, BCAA:iden eli haaraketjuisten aminohappojen (leusiini + isoleusiini +valiini) kokonaispitoisuus, glukoosi, glykoproteiinin asetylaatio