Lasten ruoka-aineallergiat

Ruoka-aineallergiaa esiintyy noin kuudella prosentilla suomalaisista lapsista. Keskeisimpiä varhaislapsuudessa oireita aiheuttavia ruoka-aineita ovat kananmuna, maito, vehnä, ohra ja ruis.

Lasten ruoka-aineallergiat

Muita ruokayliherkkyyksiä, kuten allergiaa kalalle, äyriäisille ja pähkinöille, esiintyy Suomessa vain harvoin. Äärimmäisen harvoin oireita aiheuttavia ruoka-aineita ovat lihat, kypsät juurekset, vihannekset, marjat ja hedelmät.

Lapsen ruoka-aineallergioiden oireet voivat ilmetä muun muassa iho- tai suolioireina, harvemmin voimakkaana reaktiona (anafylaksia). Välittömät oireet tulevat minuuteissa tai tunneissa, mutta päivittäisessä käytössä voi ilmetä myös viivästyneitä oireita. Iho-oireet voivat olla muuan muassa laaja-alaista punoitusta, nokkosihottumaa tai turvotusta. Ruoka-allergiaan liittyviä suolioireita ovat esimerkiksi pahoinvointi, oksentaminen, ripuli tai kovat vatsakivut.

Lapsen ruoka-aineallergiat noudattavat loogisia lainalaisuuksia: havaitut oireet häviävät tai vähenevät merkittävästi, kun epäiltyä ruoka-ainetta vältetään. Lisäksi samat oireet palaavat, kun ruoka otetaan uudelleen käyttöön. Annosriippuvuussuhde puolestaan tarkoittaa sitä, että mitä suuremman määrän syö ruoka-ainetta, jolle on allerginen, sitä voimakkaampia oireita ilmenee.

Mikäli epäilette lapsella olevan jokin ruoka-aineallergia, on syytä varata aika lasten allergioihin perehtyneelle lääkärille ja varmistaa asia testein. Erityisesti ruoka-allergiassa on tärkeää muistaa, että positiivinen löydös allergeenispesifi-IgE-vasta-ainetutkimuksessa tai prick-testissä ei aina tarkoita sitä, että lapsi saa kyseisestä ruoasta oireita. Toisaalta, vaikka laboratoriotesti olisi negatiivinen, osalla lapsista on silti allergisia oireita. Tästä syystä ruoka-aineallergiassa laboratoriokokeet ovat vain suuntaa antavia.

Lopullinen ruoka-allergiadiagnoosi on aina varmistettava lääkärin valvonnassa ruoka-aineen välttämis-altistuskokeella.

Kananmuna-allergia

Kananmunalle allerginen lapsi ei siedä ravinnossaan kananmunan valkuaisaineita. Myös muiden lintujen munat saattavat aiheuttaa kananmuna-allergiselle oireita ristiallergian vuoksi. Lapsen kananmuna-allergian oireet ovat yleensä välittömiä: nokkosihottumaa, kasvojen turvotusta, oksentelua, vatsakipua ja pahimmillaan hengenahdistusta ja anafylaksiaa.

Kananmunan valkuaisaineita voi joutua tahattomasti ruoan sekaan valmistusvaiheen lisäksi myös tarjoiluastioiden tai ottimien kautta (noutopöydät, tarjoilulinjastot). Ainesosia, jotka eivät sovellu kananmuna-allergisen ruokavalioon ovat kananmunan valkuainen ja keltuainen, munajauheet, albumiini, globuliini, lysotsyymi (E1105), ovalbumiini ja ovomukoidi.

Lapsen kananmuna-allergian diagnoosi tulee varmistaa valvotulla välttämis-altistuskokeella. Valvottu altistuskoe on tarpeen myös silloin, kun ruoasta epäillään ilmaantuvan vaikeita oireita.

Lapsen ei aina tarvitse välttää kananmunaa kokonaan, vaan lääkäri ohjeistaa altistuskokeen perusteella, missä muodossa ja mitä määriä kananmunaa voi käyttää. Kananmuna-allergialla on tapana lievittyä tai väistyä iän myötä, joten harvoin kyseessä on elinikäinen kielto syödä kananmunaa.

Maitoallergia

Lapsen maitoallergialla tarkoitetaan yliherkkyyttä maidon valkuaisaineita kohtaan. Maidolle allerginen lapsi reagoi myös homogenoimattomaan luomumaitoon ja hapanmaitotuotteisiin. Myös muiden nisäkkäiden maito saattaa aiheuttaa oireita lehmänmaitoallergiselle ristireaktion vuoksi; tällaisia ovat esimerkiksi lampaan-, vuohen- ja hevosenmaito.

Lapsen maitoallergian diagnoosi tulee varmistaa valvotulla välttämis-altistuskokeella. Valvottu altistuskoe on tarpeellinen myös silloin, kun ruoasta epäillään ilmaantuvan vaikeita oireita.

Lehmänmaitoallergian hoitona on maitoproteiinia sisältävien ruokien määräaikainen välttäminen. Hoitava lääkäri arvioi välttämisruokavalion tarkkuuden yksilöllisesti. Maitoallergian ennuste on hyvä ja suurin osa pienistä lapsista sietää lehmänmaitoa 2–3 vuoden ikään tai viimeistään kouluikään mennessä.

Laktoosi-intoleranssi johtuu maitosokeria pilkkovan entsyymin puutteesta, eikä sitä pidä sekoittaa maitoallergiaan.

Vilja-allergia

Lapsen vilja-allergialla tarkoitetaan yliherkkyyttä viljojen valkuaisaineita kohtaan. Tavallisimmat allergian aiheuttajat ovat vehnä, ohra ja ruis, harvemmin kaura. Riisi-, maissi-, hirssi- ja tattariallergiat ovat harvinaisia.

Viljat ovat keskeinen osa päivittäistä ruokaa, sillä ne turvaavat riittävän energian, kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin. Tämän vuoksi on tärkeää, että lapsen vilja-allergian diagnoosi varmistetaan valvotulla välttämis-altistuskokeella. Valvottu altistuskoe tulee tarpeeseen myös silloin, kun ruoasta epäillään ilmaantuvan vaikeita oireita.

Mikäli lapsi saa voimakkaita oireita tietystä viljasta, hoidetaan allergiaa välttämällä kyseistä viljaa lääkärin määrittelemän määräajan ajan. Suurin osa lapsista sietää kaikkia viljoja leikki-iässä tai viimeistään kouluikään mennessä. Keliakia on eri sairaus kuin vilja-allergia.

Kala- ja äyriäisallergia

Lapsen kala- ja äyriäisallergiassa allergian aiheuttavat kalojen ja äyriäisten proteiinit. Kalat ja äyriäiset aiheuttavat tyypillisesti välittömiä oireita, kuten nokkosihottumaa, suun ja kasvojen turvotusta, voimakasta oksentelua tai pahoinvointia sekä harvemmin anafylaksiaa.

Kalaa tai mereneläviä voi joutua tahattomasti ruoan sekaan valmistusvaiheen lisäksi myös tarjoiluastioiden tai ottimien kautta (noutopöydät, tarjoilulinjastot). Myös kalaöljyvalmisteet voivat sisältää epäpuhtautena pieniä määriä kalan proteiineja.

Kala-allergia on yksilöllistä; joillekin kaikki kalalajit aiheuttavat oireita, mutta allergia voi rajoittua myös tiettyyn kalalajiin. Äyriäisallergia tarkoittaa useimmiten sitä, että kaikki ravut ja äyriäiset voivat aiheuttaa oireita. Tästä syystä verikokeilla ja prick-testeillä voidaan tutkia lapsen herkistymistä useille eri kalalajeille, äyriäisille ja mädille. Tarvittaessa voidaan tehdä myös kala- ja äyriäisaltistuksia. Päätös kalalajikohtaisten kokeilujen tekemisestä on lääkärillä. Kala-allergiaa hoidetaan välttämällä oireita aiheuttavaa kalaa.

Mätiallergia on eri asia kuin kala-allergia ja jotkut saavat allergisia oireita vain kalasta tai vain mädistä.

Pähkinäallergia

Pähkinäallergiaa esiintyy alle kahdella prosentilla suomalaisista lapsista. Jos lapsi on allerginen jollekin pähkinälle, hän ei välttämättä saa oireita kaikista pähkinöistä. Pähkinät, mantelit ja siemenet aiheuttavat toisille vain lieviä oireita, kuten suun kutinaa ja nielun ärsytystä, mutta osa allergisista voi saada niistä anafylaksian.

Veren vasta-ainetutkimuksilla, prick-testeillä ja altistuksilla kannattaa selvittää tarkasti, mitä pähkinöitä lapsi voi käyttää ja mitä tulisi välttää kokonaan.

Tällä hetkellä hyödyllisin laboratoriotutkimus pähkinäallergian selvittämiseksi on niin sanottu allergeenikomponenttitutkimus. Sen avulla pystytään määrittämään tarkemmin, mille pähkinäproteiinille lapsi on herkistynyt ja onko hän vaarassa saada voimakkaan allergisen reaktion. Pähkinäallergian diagnoosi voidaan sen jälkeen tarvittaessa varmistaa valvotulla altistuskokeella. Mikäli lapsi saa merkittäviä oireita tietystä pähkinästä, hoidetaan allergiaa kyseistä pähkinää välttämällä.

Etäasiointi

Voit asioida etävastaanotolla useimpien asiantuntijoidemme kanssa. Asioi heti tai varaa aika.