ADHD on kehityksellinen aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn häiriö

ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Keskeisintä oirekuvassa on vaikeus säädellä itse omaa tahdonalaista tarkkaavuuttaan. Tässä tietopaketissa kerrotaan, millä kaikilla tavoilla ADHD voi ilmetä arjessa, kuinka ADHD diagnosoidaan ja miten sen aiheuttamia oireita voidaan hoitaa.

Sisällysluettelo

Lääkärin tutkimuksiin kannattaa hakeutua silloin, kun ADHD:lle tyypilliset oireet ovat jatkuvia, näkyvät useammalla kuin yhdellä elämän osa-alueella ja häiritsevät omaa elämää. Olennaista ADHD-diagnoosissa on se, että oireita on ollut koko elämän ajan. Aikuisilla diagnoosin tekee psykiatrian erikoislääkäri. Kaikki psykiatrit eivät kuitenkaan tee ADHD-diagnooseja, vaan asia tulee varmistaa ajanvarauksen yhteydessä. Lapsilla diagnoosin tekee joko lastenpsykiatri tai lastenneurologi ja nuorilla nuorisopsykiatri.

Mikä on ADHD?

ADHD on neuropsykiatrinen aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Häiriön ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Keskeinen ongelma on vaikeus säädellä omaa tahdonalaista tarkkaavuuttaan. Kirjainlyhenne ADHD tulee englanninkielisistä sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder.

ADHD ei ole sairaus, vaan ihmisen synnynnäinen ominaisuus. ADHD:n esiintyvyydeksi arvioidaan lapsilla ja nuorilla 4−7 prosenttia ja aikuisilla 2−4 prosenttia väestöstä. Koska kyseessä on kehityksellinen häiriö, on se havaittavissa aina jo lapsuudessa. Oireiden taustalla olevaa syytä ei kuitenkaan aina ymmärretä oikein, jolloin diagnoosin saaminen saattaa viivästyä. Osalla ADHD:n oireet lieventyvät iän myötä, kun taas osalla ne jatkuvat ja vaikeuttavat elämää myös nuoruudessa ja aikuisena.

ADHD:lla on kolme eri esiintymismuotoa, jotka ovat:

  • yhdistetty muoto
  • yliaktiivis-impulsiivinen muoto
  • tarkkaamaton muoto eli ADD

Oirekuvan painotus voi samallakin ihmisellä muuttua iän myötä. ADHD:n yhdistetyssä muodossa esiintyy kaikkia kolmea ADHD:n ydinoiretta eli tarkkaamattomuutta, yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta. Yliaktiivis-impulsiivisessa muodossa yliaktiivisuus ja impulsiivisuus korostuvat. Tarkkaamattomassa muodossa korostuvat puolestaan tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet. Jälkimmäistä ADHD:n esiintymismuotoa kutsutaan myös ADD:ksi (Attention Deficit Disorder).

ADHD ja ADD – mitä eroa?

ADD on yksi ADHD:n kolmesta esiintymismuodosta. Kyseessä on tarkkaavuushäiriö, jossa ADHD:lle usein tyypilliset kriteerit yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta eivät täyty, vaan ongelmat painottuvat tarkkaamattomuuteen. Usein kuitenkin myös niillä henkilöillä, joilla on ADD, esiintyy joitakin yliaktiivisia oireita. Yleensä esimerkiksi levottomuus ei kuitenkaan ilmene aikuisilla ulkoisena, motorisena levottomuutena, vaan enemmänkin mielen sisäisenä rauhattomuutena.

ADHD:lle tyypillinen oman aktiivisuuden säätelemisen vaikeus voi näkyä ADD:ssa yliaktiivisuuden sijaan enemmänkin aliaktiivisuutena, kuten passiivisuutena ja vaikeutena aloittaa tietty toiminta. ADD voi näkyä arjessa keskittymisvaikeuksien ja häiriintymisherkkyyden lisäksi esimerkiksi omiin ajatuksiin vaipumisena, ajatusten harhailemisena epäolennaisiin asioihin, taipumuksena lykätä aloittamista ja vaikeutena vaihtaa tarvittaessa tarkkaavuuden kohdetta yhdestä asiasta toiseen.

ADHD – oireet

ADHD:n ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Oireet painottuvat aina yksilöllisesti, ja eri ihmisillä korostuvat eri oireet: joillakin on vain osa oireista, kun taas joillakin esiintyy enemmän tai vähemmän kaikkia ADHD:lle tyypillisiä oireita. Olennaisinta oirekuvassa on vaikeus säädellä itse omaa tarkkaavuuttaan.

Oireet ovat ADHD:ssa henkilön ikään ja kehitystasoon nähden liiallisia, ja ne haittaavat jokapäiväistä toimintakykyä. ADHD:n oireille on tyypillistä, että ne ovat pitkäkestoisia tai pysyviä ja näkyvät jo lapsuudessa, viimeistään alakouluiässä. Olennaista ADHD-diagnoosissa onkin se, että oireita on ollut enemmän tai vähemmän koko elämän ajan.

ADHD:n ydinoireiden ja niiden erilaisten ilmenemismuotojen lisäksi on melko yleistä, että yhdessä ADHD:n kanssa esiintyy myös tiettyjä kognitiivisia vaikeuksia. Esimerkiksi kielellinen kehitys ja puhuminen, liikkuminen sekä sosiaaliset taidot saattavat kehittyä hieman hitaammin muihin saman ikäisiin lapsiin verrattuna.

Sekä ADHD-diagnoosin saaneen että hänen läheistensä on tärkeä ymmärtää, että ADHD:n oireet johtuvat hermoston erilaisesta toimintavasta. Oireet ja niistä johtuva käyttäytyminen eivät siis ole henkilön itsensä tai hänen läheistensä vika, eikä kyseessä ole esimerkiksi laiskuus, välinpitämättömyys tai mikään muukaan tahdonalainen asia. On myös hyvä muistaa, että päivittäistä elämää häiritseviin oireisiin on nykyään saatavilla monenlaista apua ja hoitoa.

Miten ADHD näkyy arjessa?

ADHD ilmenee hieman eri tavoilla eri ikäisenä ja eri elämänvaiheissa. ADHD:n oireet näkyvät lapsella usein jatkuvana vaikeutena keskittyä esimerkiksi leikkeihin tai koulutehtäviin. Jo pienillä lapsilla tarkkaavaisuus siirtyy herkästi ärsykkeestä toiseen, ja pitkäjänteinen toiminta voi olla haasteellista. Nuorilla ja aikuisilla ADHD ilmenee useimmiten erityisesti vaikeutena työtehtäviin tai opiskeluun keskittymisessä.

Luonteeltaan pysyvintä ADHD:n oirekuvassa on tarkkaavuuden säätelyn vaikeus. Lapsesta aikuiseksi kasvaessa nimenomaan tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet jatkuvat, kun taas ylivilkkaus usein vähenee tai muuttuu enemmän alivilkkaudeksi tai sisäiseksi levottomuudeksi. Aikuisuuteen siirtyessä ADHD usein muuttaakin jonkin verran muotoaan.

ADHD:n oireet voivat haitata elämää ja vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon varsinkin silloin, jos syytä niiden taustalla ei ymmärretä oikein. On hyvä tiedostaa, että ADHD:hen liittyy kuitenkin usein myös monia positiiviseksi miellettyjä ominaisuuksia, kuten luontaista uteliaisuutta, joustavuutta, luovuutta, kekseliäisyyttä, energisyyttä, sinnikkyyttä ja kykyä heittäytyä rohkeasti uusiin tilanteisiin. ADHD ei olekaan este esimerkiksi töissä tai opinnoissa menestymiselle, vaan oikeanlaisella hoidolla ja arjen tukitoimilla tietyt häiriön oireet on mahdollista saada hallintaan, kun taas toisia voi pyrkiä tietoisesti tukemaan ja vahvistamaan.

Miten tarkkaamattomuus näkyy arjessa?

Tarkkaamattomuus voi näkyä arjessa esimerkiksi huonona keskittymiskykynä, tehtävien kesken jäämisenä ja vaikeutena kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Pienetkin ulkopuoliset ärsykkeet saattavat herpaannuttaa keskittymisen herkästi muualle siitä tehtävästä, joka on juuri kyseisellä hetkellä työn alla. Tarkkaavuuden ja keskittymisen ongelmien takia oppiminen vaikeutuu, minkä takia niistä kärsivä henkilö saattaa alisuoriutua opinnoissaan tai työssään.

Tarkkaamattomuus saattaa näkyä myös esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

  • toistuvina virheinä varsinkin yksitoikkoisempien tehtävien kohdalla
  • organisoimisen vaikeutena
  • asioiden liiallisena tarkisteluna virheiden tekemisen pelossa
  • vaativien ja pitkäkestoista keskittymistä edellyttävien tehtävien välttelemisenä
  • jatkuvana unohteluna ja aikataulujen pettämisenä
  • vaikeutena kuunnella ja seurata ohjeita sosiaalisissa tilanteissa

Tarkkaavuuden säätelemisen vaikeus tarkoittaa sitä, että tietyt asiat ovat henkilölle vaikeampia kuin useammille muille, ja keskittyminen joihinkin asioihin voi olla liki mahdotonta. Joihinkin henkilöä itseään kiinnostaviin asioihin keskittyminen voi kuitenkin olla joskus erittäinkin intensiivistä. Vaikka tarkkaavuuden ongelmista kärsivän voi olla myös haastavaa esimerkiksi keskittyä ryhmäkeskusteluun, voi kahdenkeskinen ja varsinkin henkilölle itselleen tärkeä keskustelu sujua ongelmitta.

Miten yliaktiivisuus näkyy arjessa?

Yliaktiivisuus ilmenee tyypillisesti jatkuvana levottomuuden tunteena ja vaikeutena pysyä pitkään paikallaan. Tämä voi näkyä esimerkiksi kiemurteluna sekä hermostuneen oloisena käsien ja jalkojen liikutteluna. Liikkumisen pakko voi näkyä konkreettisesti siinä, että henkilö poistuu toistuvasti tilanteista, joissa edellytetään paikallaan istumista. Henkilö saattaa myös olla jatkuvassa liikkeessä ja niin sanotusti puuhaamassa koko ajan jotakin. Toisin sanoen rauhoittuminen ja pysähtyminen voi olla haasteellista. Ylivilkkaus voi ilmetä myös ylenmääräisenä puhumisena.

Miten impulsiivisuus näkyy arjessa?

Impulsiivisuus eli hetken mielijohteesta syntyvä käytös tarkoittaa sitä, että henkilöllä on vaikeus hillitä omia sisäisiä impulssejaan. Sosiaalisten vihjeiden lukeminen voi olla joskus vaikeaa eikä omaa vuoroaan välttämättä jaksa aina odottaa. Tämä voi näkyä esimerkiksi toistuvana muiden ihmisten keskeyttämisenä ja päälle puhumisena. Impulsiivisuus voi näkyä myös siinä, että henkilön mielenkiinnon kohteet vaihtuvat nopeasti yhdestä asiasta toiseen.

ADHD – syyt

ADHD on monisyinen häiriö, eikä sen syntymiselle ole yhtä selkeää selitystä. Se kuitenkin tiedetään, että ADHD on osittain perinnöllistä, ja oireyhtymä liittyy tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintyneeseen kehitykseen. Riskiä ADHD:lle lisäävät raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, kuten sikiöaikainen hapenpuute tai sikiön altistuminen odottavan äidin päihteiden käytölle tai voimakkaalle stressille.

ADHD – diagnoosin saaminen

ADHD-diagnoosi edellyttää sitä, että oireyhtymälle tyypillisiä oireita on useita, ne ovat jatkuvia ja häiritsevät elämää useammalla kuin yhdellä eri osa-alueella. Diagnoosin tekemiseen tarvitaan paljon tietoa, josta osa on olemassa jo valmiiksi ja osa saadaan tekemällä uusia tutkimuksia.

Diagnosointia varten tarvitaan tietoja muun muassa henkilön:

  • elämäntilanteesta
  • oireiden esiintymisestä
  • toimintakyvystä eri tilanteissa
  • psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta
  • kehityshistoriasta

Jo olemassa olevaa tietoa saadaan pyytämällä tutkittavalta esimerkiksi koulutodistuksia sekä kouluterveydenhuollon ja neuvolakäyntien merkintöjä. Diagnosointia varten haastatellaan myös sekä tutkittava että usein myös joku hänet tunteva tai lapsuudessa tuntenut henkilö. Diagnosoimisen tukena voidaan käyttää lisäksi esimerkiksi psykologin tai neuropsykologin tekemää tutkimusta, jonka avulla kartoitetaan henkilön neurokognitiivisia taitoja.

On hyvä muistaa, että jollakin ihmisillä voi olla voimakkaitakin ADHD:lle tyypillisiä oireita, jotka eivät kuitenkaan kokonaisuutena täytä ADHD-diagnoosin ehtoja. Olennaista ADHD:n diagnosoimisessa onkin erottaa samalla muut tekijät, jotka voivat aiheuttaa ADHD:lle tyypillisiä oireita. Erotusdiagnostiikassa arvioidaan, voisiko esimerkiksi levottomuuden tai keskittymisvaikeuksien taustalla olla joku muu oireet selittävä sairaus tai häiriö.

Oireiden taustalla saattaa olla myös esimerkiksi:

Edellä mainitut sairaudet ja häiriöt ja ADHD eivät tietenkään sulje toisiaan pois, vaan ne voivat esiintyä myös samanaikaisesti. ADHD:hen liittyykin usein myös erilaisia liitännäishäiriöitä, kuten esimerkiksi masennusta, ahdistuneisuutta ja erilaisia oppimisvaikeuksia. Jos ADHD todetaan, on tärkeää selvittää samalla myös muita siihen mahdollisesti nivoutuvia liitännäisdiagnooseja, jotta myös niitä voidaan hoitaa asianmukaisella tavalla.

Diagnosoidaanko ADHD useammin miehillä kuin naisilla?

ADHD todetaan huomattavasti useammin miespuolisilla kuin naispuolisilla henkilöillä. Syyksi eroon on kuitenkin epäilty ainakin osittain sitä, että pojilla ADHD ilmenee yleisemmin impulsiivisena käyttäytymisenä ja yliaktiivisuutena, jotka on useimmiten helppo havaita ulkoapäin. Tytöillä oireilu taas kääntyy tyypillisesti enemmänkin sisäänpäin, ja oirekuvassa korostuu ylivilkkauden sijaan useammin ongelmat tarkkaavuudessa. Tästä syystä ADHD:ta ei aina tyttöjen kohdalla tunnisteta oikein, vaan oireilua saatetaan hoitaa virheellisesti esimerkiksi ahdistuksena tai masennuksena. ADHD:n oireista juuri yliaktiivisuus kuitenkin yleensä vähenee iän myötä, ja osin tästä syystä miesten ja naisten suhde tasaantuu sitä mukaa mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse. Pojilla ADHD siis löydetään huomattavasti useammin kuin tytöillä, mutta aikuisiällä miehillä ja naisilla ADHD todetaan jo lähestulkoon yhtä usein.

ADHD – hoito

ADHD:n hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti jokaisen omat tarpeet ja tavoitteet huomioiden. Itselle sopiva hoitomuoto saattaa myös vaihdella eri elämänvaiheissa, minkä takia hoidon seuraaminen ja tarvittaessa päivittäminen on tärkeä osa hoitoa.

ADHD:n hoito keskittyy oireiden ja niiden aiheuttamien ongelmien helpottamiseen. Tehokkainta ADHD:n hoito on silloin, kun se voidaan toteuttaa yhteistyönä esimerkiksi henkilön perheen, opettajien, lääkärin ja ADHD-ohjaajan kanssa.

Keskeisiä hoitokeinoja lääkehoidon ohella ovat erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot, kuten:

  • arkea helpottavat tukitoimet
  • opetukseen tai työhön tehtävät järjestelyt
  • yksilöllinen ohjaus, esimerkiksi neuvonta tai valmennus
  • kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia
  • ryhmämuotoiset kurssit ja vertaistuki

Lasten ja nuorten kohdalla ADHD:n hoidossa on tärkeää ohjata henkilön elämässä läheisesti olevia aikuisia käyttämään kotona ja koulussa sellaisia menetelmiä, jotka tukevat lapsen toimintakykyä. Lapsiperheissä säännölliset rutiinit ovat tärkeitä, ja myös vanhempien voi olla hyvä hankkia tietoa ja neuvoja ammattilaisilta sekä vertaisryhmistä. Lasten lisäksi myös ADHD-aikuiset hyötyvät elämässään säännöllisistä rutiineista ja siitä, että ADHD voidaan huomioida erityisjärjestelyin esimerkiksi työpaikalla työtehtävien suunnittelussa.

ADHD:n hoitoon on tarkoitus yhdistää myös muiden mahdollisten samanaikaisten häiriöiden tai sairauksien hoito. Mahdollisimman kokonaisvaltainen hoito on ADHD:n kohdalla tärkeää, sillä häiriö altistaa siitä kärsivän usein myös esimerkiksi masennukselle ja ahdistuneisuudelle. Varsinkin lapsilla yhdessä ADHD:n kanssa saattaa esiintyä myös erilaisia käytösongelmia, minkä takia päiväkodissa ja koulussa voidaan tarvita erilaisia tukitoimia ja hyötyä esimerkiksi erityisopetuksesta.

ADHD - lääkehoito

Lääkehoidon on todettu olevan tehokas ADHD:n hoitokeino varsinkin vaikeiden oireiden kohdalla. Lääkehoito ei paranna ADHD:ta, vaan lääkkeiden on tarkoitus vähentää oireita ja sitä kautta parantaa henkilön toimintakykyä ja elämänlaatua. Onnistunut lääkehoito mahdollistaa samalla myös sen, että lääkkeettömistä hoitokeinoista, kuten ohjauksesta ja itsehoidosta, on mahdollista hyötyä entistä paremmin. Lääkehoito ja muut hoitokeinot onkin tarkoitettu tukemaan toisiaan. Joissakin tapauksissa puolestaan esimerkiksi se, että arjen rutiineja on onnistunut muuttamaan, on vähentänyt myöhemmin tarvetta lääkehoidolle.

Lääkehoito suunnitellaan aina yhdessä hoitavan lääkärin kanssa. Useimmiten ADHD:n hoidossa käytetään joko niin sanottuja stimulanttilääkkeitä tai atomoksetiinia. Sopivalla lääkehoidolla voidaan vähentää levottomuutta ja parantaa tarkkaavaisuutta. Joskus sopivaa lääkehoitoa joudutaan etsimään ja kokeilemaan useampia eri valmisteita, ennen kuin juuri itselle sopiva ja haittavaikutuksiltaan mahdollisimman pieni lääke löytyy. Osa lääkkeistä on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön, kun taas osaa voi käyttää ohjeen mukaan tarvittaessa esimerkiksi erityistä keskittymistä vaativina koulu- tai työpäivinä.

ADHD aikuisella

ADHD todetaan monella vasta aikuisiällä, vaikka oireita onkin ollut nähtävissä jo lapsesta asti. Joskus niiden aiheuttama haitta kuitenkin kasvaa päivittäistä arkea häiritseväksi vasta aikuisuudessa, kun ulkoiset haasteet lisääntyvät. ADHD:n oireet ja niiden aiheuttamat vaikeudet voivat korostua esimerkiksi työelämään siirtyessä, minkä takia tarkempiin tutkimuksiin saatetaan hakeutua vasta silloin. Toisaalta ADHD:n oireet voivat joskus myös lieventyä iän myötä, jolloin aikuisiän ADHD ei enää välttämättä aiheutakaan merkittävää haittaa siitä aikaisemmin mahdollisesti paljonkin kärsineelle.

Diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD on saattanut aiheuttaa elämän varrella erilaisia selittämättömiä ongelmia, kuten esimerkiksi jatkuvia vaikeuksia opinnoissa ja työelämässä, käytösongelmia, psykiatrisia sairauksia tai häiriöitä tai päihteiden väärinkäyttöä. Usein ADHD-diagnoosin saaminen aikuisena ja oireiden taustalta löytyvä selitys voikin olla suuri helpotus henkilölle itselleen.

Olennaista aikuisen ADHD-diagnoosissa on se, että oireita on ollut koko elämän ajan. Usein henkilö on saattanut pohtia omia vaikeuksiaan jo pitkään itse, mutta ehdotus lääkärin arviointiin hakeutumisesta on saattanut lopulta tulla esimerkiksi omilta läheisiltä.

Jos olet aikuinen ja haluat päästä ADHD-tutkimuksiin, tulee sinun varata aika psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle. Muistathan varmistaa ajanvarauksen yhteydessä, että kyseinen lääkäri tekee ADHD-diagnooseja. Aikuiselle tehtävä diagnosointi edellyttää useimmissa tilanteissa laajaa psykiatrista tutkimusta, jossa käytetään apuna haastatteluja, kyselylomakkeita, neuropsykologin tutkimuksia ja jo olemassa olevan tiedon keräämistä.


Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit: