Bakteerivaginoosi on kiusallinen vaiva – pahanhajuinen, runsas valkovuoto on syytä tutkia

Bakteerivaginoosi on emättimen tasapainotilan häiriö. Koska emättimen pH-arvo on muuttunut, haitalliset bakteerit ovat päässeet korvaamaan hyviä bakteereita. Bakteerivaginoosin tyypillinen oire on runsas valkovuoto, joka on pahanhajuinen ja maitomainen.

Sisällysluettelo

Bakteerivaginoosi on emättimen bakteeritasapainon häiriö. Kyse ei siis ole vieraasta, ulkopuolelta tulevasta bakteerista, vaan tilasta, jossa emättimen limakalvojen oma suojaava bakteeritasapaino on häiriintynyt. Bakteerivaginoosi on yhtä yleinen kuin hiivatulehdus, johon se myös helposti sekoitetaan. Se on yleisin emättimen bakteerikannan häiriö hedelmällisessä iässä olevilla. Gynekologin vastaanotolla voidaan hoitaa bakteerivaginoosia ja siitä aiheutuvia oireita.

Mikä aiheuttaa bakteerivaginoosin?

Bakteerivaginoosi kehittyy, kun emättimen limakalvojen kannalta tärkeät laktobasillit eli maitohappobasillit vähentyvät ja haitalliset, anaerobiset bakteerit lisääntyvät. Emättimen bakteerimäärä lisääntyy jopa kymmentuhatkertaisesti.

Bakteerivaginoosi ei itsessään ole terveydelle vaarallinen, ja bakteeritasapaino voi korjautua ilman hoitoa. Sen oireet voivat kuitenkin olla kiusallisia. Jos oire ei häviä itsestään, kannattaa se hoitaa. Pitkittyessään bakteerivaginoosi voi lisätä herkkyyttä muille gynekologisille tulehduksille. Raskauden aikana oireileva bakteerivaginoosi kannattaa hoitaa.

Bakteerivaginoosin oireet

Bakteerivaginoosin selkein oire on muuttuneessa valkovuodossa. Kyse voi olla bakteerivaginoosista, jos valkovuoto on

  • runsas
  • pahanhajuinen, esimerkiksi tympeä ja kalamainen
  • maitomainen, jopa vetinen
  • väriltään harmahtava tai vihertävä

Bakteerivaginoosin aiheuttama kipu on lievää ja paikallista ulkosynnyttimissa ja emättimessä. Alavatsakipuja siihen ei yleensä liity.

Mitä valkovuoto on?

Valkovuoto on emättimen limakalvojen ja kohdunkaulan erittämää limaa, jonka tarkoituksena on pitää emätin puhtaana. Valkovuotoa on aina jonkin verran. Valkovuodon määrä on yksilöllistä, toisilla sitä erittyy enemmän, toisilla vähemmän. Myös kuukautiskierron vaihe vaikuttaa valkovuodon määrään. Runsas valkovuoto on tavallista erityisesti puolivälissä kiertoa ja voi muuttua silloin paksummaksi. Kierron loppuvaiheessa valkovuodon koostumus muuttuu geelimäisemmäksi. Normaali valkovuoto on lähes hajutonta tai miedon hajuista. Se voi olla väriltään myös lievästi kellertävää.

Ruskea valkovuoto ei ole bakteerivaginoosin oire. Verenvuoto kuukautisten loppuvaiheessa voi sekoittua valkovuotoon, jolloin vanha veri värjää valkovuodosta ruskean. Muussa kierron vaiheessa tai vaihdevuosien jälkeen esiintyvä ruskea ja verinen vuoto pitää tutkia.

Vaihdevuosien jälkeen valkovuoto vähenee. Estrogeenin puute vaihdevuosien jälkeen ohentaa limakalvoa. Tämä voi johtaa suojaavien bakteereiden vähenemiseen ja tulehdusoireisiin.

Emättimen pH-arvo

Emättimessä on aina bakteereja, mutta bakteerivaginoosissa anaerobiset bakteerit sivuuttavat kehon omat, hyödylliset maitohappobakteerit. Tämän vuoksi emättimen pH-arvo nousee. Normaalisti emätin on ympäristönä hapan. Kun emättimen pH-arvo muuttuu emäksisemmäksi, sen bakteeritasapaino järkkyy. Bakteerivaginoosissa valkovuodon pH nousee normaalista noin 4,0:stä yli 5,0:een. 
 
Emättimen limakalvot ovat herkkiä muutokselle. PH-arvojen epätasapainoa voivat aiheuttaa esimerkiksi:

  • liika, suora suihkuttelu
  • limakalvojen peseminen saippualla
  • emättimelle tarkoitetut deodorantit
  • lääkekuuri
  • uusi seksikumppani tai useat seksikumppanit
  • puutteellinen peseytyminen seksin jälkeen
  • pesemättömät seksilelut
  • kierukka
  • tupakointi
  • puristavat vaatteet

Hiiva vai bakteerivaginoosi?

Hiivatulehdus ja bakteerivaginoosi voivat mennä sekaisin. Bakteerivaginoosia saatetaankin hoitaa kotihoitoon tarkoitetuilla hiivatuotteilla. Tämä ei ole vaarallista, mutta se ei myöskään paranna bakteerivaginoosia.

Hiivassa kokkareinen valkovuoto on tyypillistä, mutta se ei liity bakteerivaginoosiin. Myös selkeästi kellertävä valkovuoto viittaa hiivatulehdukseen. Hiivassa kutina on yleensä kovaa, bakteerivaginoosissa lievää tai sitä ei ole ollenkaan. Jos pohdit, mistä oireissasi on kyse, asian voi varmistaa gynekologin vastaanotolla.

Hiivan ja bakteerivaginoosin voi pyrkiä erottamaan myös apteekista saatavalla kotitestillä. Ne perustuvat pH-arvoihin. Kotitestit kertovat myös, mikäli kyseessä ei ole kumpikaan tulehdus. Silloin on hyvä mennä lääkäriin ja sulkea pois mahdolliset sukupuolitaudit. Bakteerivaginoosi voi näkyä papakokeessa. Bakteerivaginoosi ja hiivatulehdus voivat olla myös samanaikaisesti.

Bakteerivaginoosin hoito

Bakteerivaginoosia hoidetaan antibiooteilla. Bakteerivaginoosin lääkkeet voivat olla joko suun kautta otettavia, emätinpuikkoja tai voiteita. Antibioottihoito kestää kolmesta seitsemään päivään. Jälkitarkastusta ei tarvita. Osa bakteerivaginoosin hoitoon tarkoitetuista antibiooteista voi aiheuttaa huonovointisuutta yhteisvaikutuksena pienenkin alkoholimäärän kanssa. Raskausaikana bakteerivaginoosin hoito tapahtuu useimmiten emätinpuikoilla tai -voiteilla. Raskaana olevan kannattaa aina puhua sopivasta hoidosta lääkärin kanssa.

Toistuva bakteerivaginoosi

Bakteerivaginoosi on herkkä uusiutumaan. Uusiutumiselle altistavista syistä kannattaa keskustella lääkärin kanssa. Oireilu häviää, kun emättimen pH-tasapaino palautuu ja emätin pääsee ylläpitämään omaa, normaalia bakteerikantaansa. Mikäli käytät ehkäisynä kuparikierukkaa ja toistuva bakteerivaginoosi vaivaa, lääkärin kanssa voi keskustella toisenlaisesta ehkäisymenetelmästä

Voiko bakteerivaginoosi lähteä itsestään?

Bakteerivaginoosi voi parantua itsestään. Se saattaa myös parantua hetkeksi, mutta uusiutua. Bakteerivaginoosin itsehoito auttaa ehkäisemään sekä lieviä oireita että toistuvia emättimen epätasapainotiloja. Bakteerivaginoosin itsehoitoa voi edistää

  • hyvällä henkilökohtaisella hygienialla. Liikaa pesuja kannattaa välttää: käytä peseytymiseen vain vettä tai pesuainetta, jonka pH on alle 7
  • emättimeen annosteltavina maitohappobakteerikapseleilla. Ne auttavat pH-arvoja ja emättimen bakteerikantaa normalisoitumaan.
  • C-vitamiinia sisältävillä emätinkapseleilla. Ne estävät bakteeritulehduksia aiheuttavien anaerobisten bakteerien kasvua, joten emättimen pH-tasapaino ja happamuus tasoittuvat.
  • Myös suun kautta nautitut maitohappobakteerit voivat auttaa tasapainottamaan emättimen bakteerikantaa. Hivenaineet, kuten D-vitamiini, magnesium, B6-vitamiini ja omega3-rasvahapot vähentävät kehon tulehdusalttiutta.

Milloin lääkäriin?

Bakteerivaginoosin kanssa on suositeltavaa mennä lääkäriin, jos

  • sinulla on bakteerivaginoosi ensimmäistä kertaa
  • oireet ilmaantuvat tai pahenevat nopeasti
  • valkovuotoon liittyy kirvelyä, alavatsakipuja, verensekaista vuotoa tai kuumetta.

Lääkäri kartoittaa oireesi, tutkii ne paikallisesti ja ottaa tarvittaessa laboratorionäytteen, jolla voidaan poissulkea esimerkiksi klamydiatulehdus. Sen jälkeen hän määrää tilanteeseesi sopivan hoitomuodon ja mahdollisen lääkityksen.

Bakteerivaginoosi ja raskaus

Hoitamaton bakteerivaginoosi ja raskaus voivat olla yhdistelmänä riski. Bakteerivaginoosi voi lisätä keskenmenon, keskossynnytyksen ja lapsivuodetulehduksen riskiä. Bakteerivaginoosi voi myös vaikeuttaa raskaaksi tulemista hedelmällisyyshoitojen aikana. Suurimmassa osassa raskauksista bakteerivaginoosi paranee kuitenkin riskittömästi ja turvallisesti lääkärin määräämän hoidon avulla.

Tarttuuko bakteerivaginoosi mieheen?

Bakteerivaginoosi ei ole sukupuolitauti. Bakteerivaginoosin voi saada, vaikkei olisi seksuaalisesti aktiivinen. Toisaalta seksuaalinen aktiivisuus lisää mahdollisuutta bakteerivaginoosiin. Jokaisen emättimen bakteerikanta on yksilöllinen, ja sen tasapaino on herkkä. Tasapaino voi järkkyä varsinkin, jos seksikumppaneita on useita. Penikseen bakteerivaginoosi ei voi tarttua, koska sen bakteeritasapaino ei ole yhtä herkkä kuin emättimen. Kumppania ei siis tarvitse hoitaa. Bakteerivaginoosi ei tartu julkisista tiloista, kuten uima-altaista tai wc-istuimista.